Toista kertaa Karsun historiassa seuran jäseniä osallistui Pohjoismaiden vanhimpaan multisport-tapahtumaan Åre Extreme Challengeen heinäkuun alussa. Kisaamassa olivat Mika O. (mukana myös 2009), Jaakko L. (mukana ensimmäistä kertaa) sekä Heikki H. (mukana myös 2009).

Kisa koostuu 25 km melonnasta, 15 km jalkapatikasta sekä 35 km pyöräilystä.  

Kisaviikon ohjelma:

• Ma: pakettiauton pakkaaminen
• Ti: startti Joensuusta kohti Oulua. Yöpyminen Skellefteån leirintäalueella, voimme suositella. Illalla maastopyöräfiilistelyä lähistön kukkulalla.
• Ke: aamulenkin jälkeen visiitti Skellefteån keskustassa ja ajomatka Åreen.
• To: Koskisyöksykajakkien noutaminen Jamekselta. Kajakkikäyttäytymisen opettelua, totuttelua ja melontareitin testaus.
• Pe: Pyöräilyä kisareitin loppupätkällä, pientä melontaa ja varusteiden säätöä.
• La: herätys 5:30, kisastartti 8:40   
• Su: kotimatkalle

Kisan kulku ja tunnelmia:

Melonta:

Vettä oli joessa kaiketi enemmän kuin koskaan aiemmin kisan historiassa. Sääennuste näytti täydelliseltä: puolipilvistä, lämpöä noin 20 C ja joitakin sadepisaroita aamupäivän aikana. Mieleenpainuva starttialue Tännforssenin, Ruotsin suurimmaksi mainitun vesiputouksen edessä, täyttyi ensin joukkuesarjan, duo-sarjan sekä naisten sarjan osallistujista. Miesten solo-sarjan lähtötörähdys kuului 8:40.

Ensimmäinen ja kisan vaativin koski vasemmalle kääntyvän mutkan kera: torstain treeneissä menimme mutkan ilman suurempia ongelmia sisäkaarteen kautta. Kisassa kaikki muut edellä melovat kuitenkin lähtivät kiertämään mutkaa ulkoreunan kautta – kukaan ei oikaissut sisämutkan tasaista mutta hitaampaa reittiä pitkin vaan meni lähellä päävirtaa. Tässä kohtaa eivät omat suunnitelmamme pitäneet: ”Jos kaikki muutkin menevät tuolta ulkomutkan kautta niin minäkin menen”. Mika sai hyvän draivin päälle ja joutuisan virran alleen. Heikki kolaroi juuri mutkan jälkeen takaapäin yllättäneen ruotsalaisen kanssa. Läheltä piti –tilanteesta kuitenkin selvittiin ilman kaatumista. Jaakko harjoitteli koskiuintia kajakin perässä jo kisan tässä vaiheessa. Hyvän startin jälkeen myös Mika pyörähti pinnan alle. Heikki livahti ohi - Mikan katsekontaktia vältellen.   

Melontareitin varrella on kaksi kohtaa, joissa melojat rantautuvat ja siirtävät kajakkeja maitse 40-300 m. Kajakkeja kantamalla ohitetaan reitin pahimmat kosket, jotka eivät sovellu kisakäyttöön. Ensimmäinen kajakkien nosto on rautatiesillan alla. Tänä vuonna veden pinta oli kuitenkin sen verran korkealla, että sillan alla ei ollut lainkaan kiinteää maata näkyvissä. Sillan ali ei saanut myöskään meloa, jottei sillan jälkeen tuleva putous imaise melojia mukaansa.

Melojille oli osoitettu paikka jossa heidän tuli poistua kajakeista ja taluttaa ne itse vedessä kahlaten sillan ali turvallisimmille paikoille. Kisan kärki ja myös verkkaisimmat pääsivät sillan ali jonottamatta, mutta keskivaiheilla sillalle tulleet jonottivat omaa sillanalitusvuoroaan enimmillään vyötäröön ulottuneessa vedessä. Hyvä hetki juoman naukkailua varten. Kelloa ei tullut katsottua, mutta arviolta jonotuksessa meni noin 15 minuuttia. Toisen noston yhteydessä oli kisan ensimmäinen leimaus ja väliaika.

Paikan päältä vuokratut kajakkimme olivat pirteän värisiä, mutta etenkin sivutuulessa tai -virroissa hankalasti suunnassa pidettäviä (lue: ei taidot riittäneet). Vaihtoon kuitenkin kaikki pääsimme.     

Jalkapatikka:

Åren keskustan tuntumassa kajakki ja mela jätettiin rantaan. Muun varustuksen kanssa juostiin Åren torin lähelle, jossa oli vaihtopiste juoksuun. Melontaliivit ja –hanskat vaihtopaikalle, juomaa ja energiaa suuhun ja juoksuvarusteet mukaan. Moni otti mukaansa sauvat nousua helpottamaan. Karsulaiset päättivät lähteä ilman sauvoja.

Parin sadan metrin tiepätkän jälkeen jyrkät nyppylät hissikuilussa olivat tiukkaa nousua ja pohkeet tiukilla.

Hissilinjan jälkeen tunturipolku johdatti kallioiden ja pienten laaksojen kautta kohti Åreskutanin huippua (n. 1400 m). Nousua Åren torilta tulisi siis 1040 m, noin 4 kertaa Vaarojen Maratonin loppunousun (Kolin satamapolkua pitkin) verran. Mika kellotti nousun ajassa 1 h 12 min, Heikki 1 h 14 min ja Jaakko 1 h 11 min.

Huipulta reitti vie Husån vaihtopaikalle. Huipun lähellä, etenkin pohjoisrinteellä, reitti kulki myös lumikenttien läpi. Kirkkaan auringonpaisteen ja lumen seurauksena silmät saivat valoshokkihoitoa. 

Sää alkoi muuttua aurinkoisemmaksi, kuumemmaksi ja uuvuttavammaksi. Edellisen vuoden kisaan verrattuna kuitenkin aamupäivä päästiin etenemään ilman auringon paahdetta. Alamäkijuoksussakin keho lämpeni sen verran että vuoripuroissa tehty vilvoittelu tuli tarpeeseen.

Juoksun kokonaisajat olivat Mika 2:11:44, Heikki 2:12:17 ja Jaakko 2:02:17.

Pyöräily:

Pyöräilyreittiä oli tälle vuodelle aavistuksen muutettu viime vuoteen verrattuna. Epäselväksi kuitenkin jäi, missä ja miten muutokset oli tehty. Joka tapauksessa muutos oli pieni. Suurempi muutos oli reitin kosteus. Tänä vuonna reitillä oli enemmän kosteita ja siten pehmeitä paikkoja, joiden läpi ajaminen vaati joko enemmän voimaa tai rohkeutta (alamäet). Viime vuoden pätsin kokeneena reitti kuitenkin tuntui lyhyemmältä ja hallittavammalta, vaikka paikka paikoin raskaampi olikin.

Mika lähti osuudelle noin 11 minuuttia Heikin perässä – tavoitteena saada mies kiinni. Jaakko jatkoi nousujohteista suoritustaan kisan loppua kohti ja käynnisti polkupyöränsä noin 10 min Mikan jälkeen.

Pyöräilyn polkuosuudet olivat tiukkaa vääntöä. Heikki eteni poluilla milloin työntäen, milloin hitaasti pyörällä ajaen. Muutaman kerran kramppeja laukaistiin lyhyillä venytystuokioilla ja geeliä nielemällä.

Viimeisessä isommassa ylämäessä noin kolme kilometriä ennen maalia Mikan toiveet ja Heikin odotukset kävivät toteen: Mika kiipesi rinnalle. Sen jälkeen parivaljakko eteni porukassa noin 10 sekunnin välein taakseen katsellen: ”Onko Jaakko tulossa vielä samaan sakkiin tai hurjalla loppukirillä vielä ohi?” Jaakko oli kuitenkin vielä joutunut vaihtamaan renkaan. Nopeasta renkaanvaihdosta huolimatta ero Mikaan ja Heikkiin säilyi maaliin asti.

Muitakin suomalaisia oli mukana. Team Tuplapukin jäsenet ja Haikan Jussi esiintyivät taas edukseen. Kari sijoittui omassa sarjassaan hienosti toiseksi ja Team Triplapukin nimissä kisannut joukkio Kaajan Jarilla täydennettynä upeasti viidenneksi joukkuekisassa. Onnistumista korostaa se, että joukkueen jäsenet eivät tienneet vielä 1,5 vrk ennen kisaa siihen edes osallistuvansa.    

Kisasta jäi taas hyviä kokemuksia. Reitti on hieno. Seutu tarjoaa erinomaisia maastoja pyöräilyyn, patikointiin ja melontaan ja muuhunkin.

Loppukommentit:

Mika: ”Vuoden päästä uudelleen, paremman kajakin kera ;)”

Jaakko: ”Upea ja todella haastava reitti. Neljännen eskimokaatumisen jälkeen oli vähän aikaa vilu, mutta loppureitti lämmitti mieltä ja roppaa”..

Heikki: ”Hyvin meni. Viime vuoden läkähtymiseen verrattuna jäi hyvät tuntemukset. Kajakoinnissa oli pari kertaa kaatuminen lähellä, mutta vielä pelastuttiin.”

Kiitokset

• Abelle ja Tiinalle kisahuollosta, seurasta ja lonkkarin saloihin opastamisesta.
• Team Tuplapukille rinnalla kulkemisesta, vinkeistä ja kisan ulkopuolisesta huollosta
• Jarille ja Ilonalle sisäisen rasvaprosentin mittaamisesta

Kisan tulokset, kuvia ja muutakin lisäinfoa kisasivulla. Tarjolla lisäksi järjestäjien ulkopuolista kuvamateriaalia by Tiina / Abe. Jos kiinnostusta riittää, niin kysyä saa tapahtumasta lisääkin vaikka spostilla Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen .