Urheiluseura Peräkylän Ponnistuksen tavaramerkkinä on valtavirrasta poikkeavat voimainkoetukset, joita jotkut voisivat luokitella jopa eräänlaisiksi spartalaisiksi miehuuskokeiksikin. Yksi näistä lienee Mammuttimarssi. Suomen älyttömimmäksi kilpailuksikin tituleerattu Mammuttimarssi houkutteli Karsun kolmikon Jaakon, Mikon ja OPn perjantain ja lauantain väliseksi yöksi Kytäjän maastoihin Hyvinkäälle.
Mammuttimarssissa(105km ja muissa sarjoissa Pöräys 30km, Maraton 60km ja Runtu 150km) kisareitti ja rastipisteet ilmoitetaan netissä viikko ennen kilpailua. Rastipisteet kopioidaan karttamateriaaliin, joka tulee itse hommata kyseiseltä alueelta. Matkat ovat ohjeellisia, koska reitinvalinnat voivat joko pidentää tai lyhentää kuljettua reittiä.
Sähäköiden alkuvalmistelujen jälkeen ehdittiin lähtöviivalle minuutti ennen lähtölaukausta. Klo 21 piti startata, mutta kaiken näyttäessä valmiilta kilpailijoiden osalta, lähtö tapahtuikin vähän aikaisemmin. Mikko tempaisi välittömästi kärkiporukoihin, jossa taisi olla mukana Maratonsarjassa painellut suunnistajavelho Muukkonen. Hirvimäisellä suunnistajan loikalla Muukkonen houkutteli ryhmän typeryksiä oikaisemaan ensimmäisen mutkan suoraksi ja sinnehän mekin mentiin, Mikon painostuksesta. Sadan metrin rypeminen oli liikaa Jaskalle ja OPlle, ja todettiin ykskantaan, että ei enää näitä.
Matka jatkui hiekkatietä ja ekalle rastille tultiin muutama minuutti ennen seuraavia mar(s)silaisia. Pari Runtuporukkaa oli mennyt meitäkin kovempaa. Reitin alkuun oli pistetty mieltäylentäviä 10-15km rastivälejä. Välillä nähtiin paikallista yöelämääkin. Mikko olisi välttämättä halunnut vetää Läyliäsissä paikallisessakuppilassa karaokesetin, mutta päätettiin jatkaa matkaa vesipullon täytön jälkeen, jotta maaliin päästäisiin ajoissa.
Rasteja leimattiin lähettämällä rastin koodi tekstiviestillä kilpailun järjestäjälle. N 30 km hölkkäilyn jälkeen aikaa oli kulunut 3.15h. Tiukimmat ylämäet käveltiin, vaikka Mice olikin virtaa täynnä. Jossain vaiheessa järjestäjiltä tuli tekstari, jossa meidän johdon todettiin olevan nelosrastin jälkeen 45min. Seuraava kolmekymppiä sisälsi muutaman hyvän oikaisumahdollisuuden rohkealla vedolla, ja Jaakko+Mikko veti porukan varmasti metsän läpi sateisessa, mutta lämpimässä yössä.
n. 60km kohdalla retkeilijöitä kyykytettiin sitten kunnolla, mutta onneksi oli vaihtoehto. Aikaisempina vuosina Marssilla on ollut uintirasti, jossa on saanut uida n. 10 metrin matkan tai ottaa sakkokierros. Tänä vuonna ”kidutettiin”, waterboarding –menetelmällä. Jätkä selälleen pressun päälle ja ämpärillinen järvivettä kehon päälle. Helppoa, ei siis päähän ja kasvoille. Tyyppi ympäri ja sama selkäpuolelle. Mikko oli minuutissa alasti ja menossa kidutettavaksi, kun eläkeläisosasto vielä valmisteli lähtöä sakkokierrokselle Kiiskilammen ympäri. 16min jälkeen (Muukkonen 14min) kaksikko palasi takaisin laavulle. Mikko oli valmis jatkamaan, mielellään madollisimman nopeasti.
Tästä eteenpäin henkinen vire alkoi hyytyä, ja fyysiset kivut alkoivat ottaa yhä enemmän valtaa pääkopassa. Juoksemista kuitenkin jatkettiin, mutta kävelyosuudet lisääntyivät. Matka ei tuntunut etenevän millään, eikä edes Sveitsin huipulla vierailu sytyttänyt jengiä. Tiellä vauhti oli varmaan 8km/h luokkaa, poluilla 4km/h. Rastivälien pituuksia laskettiin yhä tarkemmin ja itsekin olin kaivanut kartan esille valoisan aikaan. Oli pakko keksiä jotakin ajanvietettä, koska jätkien timanttisten pakaroiden tuijottaminen alkoi menettää mielenkiintoaan. Viimeiselle 15kmlle ratamestari oli vielä keksinyt tiukat rastivälit, jossa pitkällä kierrolla pääsi teitä pitkin, mutta metsän läpi suoraan veto oli tehty houkuttelevaksi. Molemmat huonoja vaihtoehtoja, mutta osasto päätyi metsätetsaukseen. Tässä vaiheessa ei kiinnostanut yksikään ylimääräinen askel. Parin kukkulan kautta kohti etelää viimeiselle tielle, jota 16 tuntia sitten juostiin pohjoiseen tuorein jaloin. Taakse oli jäänyt n. 115 pitkää kilometriä pimeää taivallusta. Jalat olivat kipeät kaikilla, eri kohdista tosin.
Kisaa voi suositella niille, jotka haluavat viettää yönsä märässä ja pimeässä uusmaalaisessa metsässä juosten, kävellen tai edeten muilla alkeellisilla tavoilla.