Jeremyn tekstiviesti aamuisessa puhelimessa: "Race for all today at Lykynlampi 5 km. See you there for a fun race in new wet snow!"

Jeremyn kanssa on ollutkin puhe hiihtokilpailuista. Jos joskus jostakin peräkyliltä löytyisi pieni hiihtotapahtuma, jossa ei tarvitse olla mikään lisenssihiihtäjä, niin sitähän voisi osallistua. Lähtökohtana tietysti, etteivät tulokset lähde leviämään julkisuuteen.

Osallistumispäätös tulee tehtyä hyvin ohuiden ennakkotietojen varassa. Käydään nyt kuitenkin katsomassa, millainen tapahtuma on kyseessä. 

Illan pakkauskiireissä muistan, että suksethan ovatkin jossakin ihan muualla kuin omassa hallussa. Kellarista siis toinen suksipari mukaan. Sekä perinteisen sauvat, kun luistelusauvat ovat nekin hieman hukassa. 

Kisakeskuksen pihalla huomaan, että suksenpohjissa on edelleen viime kesäksi valetut suojavahat. Parkkipaikalla omia suksiaan valmisteleva herrasmies lainaa siklin ja harjan. Kosteaan keliin sopivia fluoritällejä ei taida minun suksiin enää tällä aikataululla saada, mutta hyvä että edes pääsen siklaamaan puolen sentin suojavahakerroksen pois. Paikalle sattumalta törmäävä Piia I. lainaa hieman omia sauvojani pitemmät kisasauvat. Ei tarvitse lähteä liikkeelle millä tahansa bambusauvoilla!

Jälki-ilmoittautuneitten määrä yllättää kisajärjestäjät. Saan mieleenpainuvan kilpailunumeron 100. Omassa sarjassa on viisi osallistujaa. Hyvät saumat päästä viiden sakkiin! 

Roopea voi jännittää vielä enemmän. Mies ei ole kertaakaan aikaisemmin hiihtänyt kilpaa. Ei edes koulussa, koska Saksassa pelataan liikuntatunneilla vain jalkapalloa. Roopen itsetunto on kuitenkin kohdallaan. Sitä ei hetkauta edes se, että järjestäjien numerolappupulasta johtuen mies saa numeron 1. Numeron, joka on tarkoitettu "tytöt, 8-vuotta" -sarjan hiihtäjille. Näin nuoria ei kuitenkaan ole ilmoittautunut kisaan laisinkaan. Roope valtaa himotun numeron.

Starttialueella ryhmittäydytään viivalle ikäluokittain. Miesten ja naisten yhteislähtö on ensin. Siksi nämä ryhmät eturiviin. Pari minuuttia myöhemmin starttaavat muut ikäluokat. Harmi vain, että unohtui varmistaa em. tieto Roopelle. Roope jähmettyi häveliäisyyttään starttialueella olevan koko hiihtäjäjoukon taakse ja kuvitteli, että kaikki starttaavat yhtä aikaa.

Loistavasti Roope kuitenkin tajuaa asian. Kun lähtölaukaus kajahtaa, Roope singahtaa väkijoukon takaa ja seasta peräämme. Hieman Roopea tosin hämmentää, kun seuraavaa starttia odottamaan jääneet hiihtäjät luulevat Roopen ottavan varaslähdön ja vaativat huudoillaan miestä pysähtymään.

Toinen ulkomaalainen aloittaa nöyryyttämiseni toisessa kaarteessa. Jeremy vilahtaa heittämällä ohi, mutta joutuu heti kohta korjaamaan sauvansa hihnaa ladun varressa. Pääsen edelle. Minuutti myöhemmin mies viheltelee taas kannoilla. Taas kevyesti ohi, eikä edes ole hengästynyt. Itselläni jo matka painaa.

Neljä kilometriä viidestä tulee taitettua yksin. Muita ei juuri näy. Jeremyn mentyä menojaan ryhdyn varmistelemaan viidettä sijaani. Turha on väsyttää itseään. Voimia voi säästellä tuleviin kisoihin kesällä. 

Jeremy on aivan suvereeni. Eroa meille tulee reilut pari minuuttia. Roopen kanssa olisimme varmaan hiihdelleet samaan aikaan maaliin, jos Roope ei olisi missannut lähtölaukausta eikä olisi pariin kertaan kaatunut matkan varrella.

Roope kuitenkin tekee miehen työn! Ensimmäiset hiihtokisat ja heti kolmen parhaan joukkoon omassa sarjassaan!

Kiitos kannustaville ja ymmärtäväisille järjestäjille eli Joensuun Hiihtoveikoille! Samoin kiitos huoltoon osallistuneille!

Kolmas sija ja pokaali! (Kuva ja kuvassa: R. Prinz)